Kevään viimeiset oppitunnit ovat käsillä ja kesätunnelmat ovella. Päätimme Joroisten yhtenäiskoululla ilahduttaa ja piristää ystäviä ja läheisiä postikortilla! Oppilaat saivat suuren kasan kortteja ja postimerkkejä ja mahdollisuuden valita itse läheisen tai kaverin, jota korttiterveisellään ilahduttaa.
Enää eivät postimerkit, osoitteen kirjoittaminen ja ylipäätään vanhan etanapostin käyttö ole itsestäänselviä asioita lapsille ja nuorille. Voi olla, että yhdessä etsitään ensimmäistä kertaa paikkakunnan postinumeroa tai pohditaan postimerkin paikkaa kortin kulmassa. Tutustuminen menneiden sukupolvien kommunikaatiotapoihin on aiheellinen tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä, jolloin sydän pamppaillen juostiin postilaatikolle katsomaan, olisiko ulkomaan kirjekaverilta tänään tullut kirje tai kortti!
Nykyajan reaaliaikaisten pikaviestien maailmassa monelle ajatus päivien ja viikkojenkin kirjepostin odotuksesta tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Saattoi olla, että kirjeessä ystävälle avasi sydämensä suurimmat salaisuudet ja ajatukset, ja joutui viikon jos toisenkin odottamaan vastareaktiota kirjeen seilatessa valtameren yli tai matkatessa postiauton takatilassa.
Kirjepostin aikaan jokainen sana, ajatus ja lause olivat tarkkaan punnittuja ja harkittuja, hitaasti ja rauhassa kirjoitettuja. Matkalla sinne postilaatikolle saattoi haistaa keväisen tuomen tuoksun, tuntea hiekanmurut varpaissa ja tarkastella uteliasta oravaa käpyjä keräilemässä. Kuinka paljon menetämmekään, kun tuijotamme kärsimättöminä yksinomaan älylaitteiden tummia ruutuja? Voiko käydä niin, että kaikki kaunis ja ihana ympärillä jää kaikessa kiireessä huomaamatta?
Snailmail – etanaposti… Oppipa sitä menneinä vuosina kärsivällisyyttäkin, kun viidentenä, kuudentena tai seitsemäntenä päivänä sinne postilaatikolle riensi kirjettä odotellen. Mutta sitäkin tärkeämpiä olivat ystävän sanat, paperille kirjoitetut ajatukset ja tunteet, kortti jääkaapin ovessa tai paperille piirretty ja siististi leikattu sydän peiliin teipattuna.
Ota aikaa ja ilahduta, vaikkapa postikortilla!
Henriikka Ström